“Sillä hetkellä hän juuri

paransi useita taudeista ja vitsauksista

ja pahoista hengistä, 

ja monelle sokealle hän antoi näön.

Niin hän vastasi ja sanoi heille:

‘Menkää ja kertokaa Johannekselle, 

mitä olette nähneet ja kuulleet:

sokeat saavat näkönsä, 

rammat kävelevät, 

pitaliset puhdistuvat, 

kuurot kuulevat,

kuolleet herätetään,

köyhille julistetaan evankeliumia.

Ja autuas se,

Joka ei loukkaannu minuun.”

Luuk. 7:21-23 (KR33/38)

Pyhää Sanaa lukiessa voi nähdä, kuinka niin monet loukkaantuivat Jeesuksen parannuksen teon kutsusta osana ilosanomaa. Mikään ei ole senkään asian osalta muuttunut. Lähtökohtaisesti ihmisen sydän ei haluaisi kuulla sitä, että mitä vain ei voisi tehdä ja että jostakin asiasta pitäisi tehdä parannusta. Kuten Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen aikaan, parannuksen teon välttämättömyyttä julistettiin rakkaudesta sielujen pelastamiseksi, sillä onhan kirjoitettu Jeesuksen sanoneen:

“Ei jokainen, joka sanoo minulle:

‘Herra, Herra!’

pääse taivasten valtakuntaan,

vaan se, joka tekee minun

taivaallisen Isäni tahdon.

Moni sanoo minulle sinä päivänä:

‘Herra, Herra, 

emmekö me sinun nimesi

kautta ennustaneet ja sinun 

nimesi kautta ajaneet ulos

riivaajia ja sinun nimesi kautta

tehneet monta voimallista tekoa?’

Ja silloin minä lausun heille julki:

‘Minä en ole koskaan teitä tuntenut;

menkää pois minun tyköäni, 

te laittomuuden tekijät.’”

Matt. 7: 21-23 (KR33/38)

Rakkaudesta tämäkin sanomassakin on oikaisua odottavat vääryydet kansakunnasta ilmi tuotu. 

Olen aidosti sydämestäni pahoillani ja pyydän anteeksi heiltä, jotka loukkaantumisen tunteita mahdollisesti ovat tähänastisesta kirjoituksesta tunteneet. En ole loukannut kenenkään ihmisarvoa tai tasa-arvoa, mutta olen kyllä toimittanut Herran kutsumana palvelijana velvollisuuteni kertoa Suomen kansakunnan asiaintilan Suomen maan suoneen Jumalan silmissä. Tämän kaiken pitäisi Suomen maassa kuulua edelleenkin sanan- ja uskonvapauden piirissä tapahtuvaan Suomen itsenäisyyden antaneen Jumalan pyhän nimen ja Pyhän Sanan julistamiseen. Mutta koetteluksi Jumala sanoman on lähettänyt, tehköön se Jumalan pyhän hyvän tahdon mukaisen tehtävänsä.

Jos kirjoituksesta loukkaantuneita on lukijoissa enemmän kuin ei-loukkaantuneita, on se vakava merkki siitä, että olemme todella edenneet kansallisessa luopumuksessamme todennäköisesti jo peruuttamattomaan tilaan. Jos ihmiset loukkaantuvat itsenäisyytemme antaneen Jumalan tahdon julistamisesta, on se vakava seuraus edellisten sukupolvien aikana tapahtuneesta Jumalan Sanan opetuksen laiminlyönnistä tai siinä syystä tai toisesta epäonnistumisesta. En voi kuitenkaan jättää mitään profeetallisen kirjoitustehtäväni saatuani sanomatta, sillä onhan Herramme Jeesus Kristus, Jumalamme Poika, varoittanut tällaisesta vakavasta tilanteesta:

“Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: 

‘Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat 

kuullessaan tuon puheen?’ 

Mutta hän vastasi ja sanoi: 

‘Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni 

ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. 

Älkää heistä välittäkö: 

he ovat sokeita sokeain taluttajia; 

mutta jos sokea sokeaa taluttaa, 

niin he molemmat kuoppaan lankeavat.’”

Matt. 15:12-14 (KR33/38)

Sanaa vähemmän tunteville sanottakoon, että edellinen jae on Herran kaikista pehmytsanaisimmista muinaiselle papistolle ja kirjanoppineille suunnatuista puhutteluista. Eihän tämäkään yhteiskunnassamme silmiemme edessämme oleva asiaintila uusi ilmiö ole. Kuten sanoman ensimmäisessä osassa tuli ilmi, Jumalan globaalin pelastussuunnitelman syklisyyden näkökulmasta tämän ilmiön aktivoituminen on vain merkki Herran paluun todellisesta lähestymisestä. Raamatun Sanan vastaisten asioiden opettamisesta ja levittämisestä seurakuntaan on Sanassa puhuttu varsin monissa kohdin varoittaen sen vakavista seurauksista sekä niin tekeville että yhteiskunnalle. Matteuksen evankeliumin luvussa 23 Jeesus palaa asiaan sokeiden taluttajien osalta huomattavasti tiukempia sanailuja käyttäen. 

Herran kehotuksen mukaisesti kehotankin kaikkia lukijoita ja erilaisissa yhteiskunnallisissa äänestyksissä äänestäviä lukemaan Matteuksen evankeliumin ennen seuraavia vaaleja, olipa kysymyksessä maallisen johdon tai hengellisen johdon edustajien valinta. Vain valitsemalla itsenäisyytemme antaneen Jumalan alttareiden pyhänä pitämisen merkityksen ymmärtäviä päättäjiä valta-asemiin Hänen antamassaan maassa, voi lopulta seksuaalivähemmistöjenkin oikeudet Herran tahdon mukaisen uskonvapauden kautta toteutua. Vaikea nimittäin on nähdä minkäänlaisen ihmistä ilahduttavan seksuaalielämän toteumista rangaistuksen miekkojen alla, jotka Herra vihassaan tarvittaessa Pyhän Sanan mukaisesti maahan tuo Hänen joutuessa puhdistamaan alttarinsa viimeisen varoituksen jälkeen Hänen tavallaan.

Kiitän Luojaa siitä, että edelleen kuulen Suomen seurakunnissa olevan paljon vanhimmistoa ja seurakuntalaisia, jotka Jumalan Pyhää Sanaa puolustavat. Kauheaa on kuitenkin seurata sitä, miten heitä Kaikkivaltiaalta saadussa maassa kansakunnan keskuudessa yritetään vaientaa pelon alle viljelemällä syrjintäsyytöksiä, syytteitä kansankiihotuksesta etc. Kaikki Suomenkin viimeaikaiset tapahtumat järkyttävällä tavalla vain todentavat Suomen kansakunnan luopumuksen siirtyneen siihen vakavaan tilaan, jossa totuuden puhujat ovat järjestelmälle jo kauhistus ja heidät sen sijaan eri keinoin hiljennetään antaen itsenäisyyden edellytyksien murentamiselle näin vain lisää vauhtia yhteiskunnassa maan johdon toimesta.

Vielä on kuitenkin toivoa Suomen maan itsenäisyyden ja rauhan säilyttämisen osalta. Ei ole kuitenkaan pelkästään seurakuntien vanhimmiston tehtävä puolustaa itsenäisyytemme antanutta Jumalaa ja Hänen Pyhää Sanaansa.  Se on jokaisen uskovan ja isänmaataan rakastavan tehtävä!

TAKAISIN SISÄLLYSLUETTELOON —>