”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, 

jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, 

jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi! 

Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään ja 

ymmärtäväisiä omasta mielestänsä! 

Voi niitä, jotka ovat urhoja viinin juonnissa ja 

aimomiehiä väkijuoman sekoittamisessa, 

jotka lahjuksesta julistavat syyllisen syyttömäksi 

ja ottavat oikeuden siltä, joka oikeassa on! 

Sentähden, niinkuin tulen kieli syö oljet ja 

kuloheinä raukeaa liekkiin, 

niin heidän juurensa mätänee,

 ja heidän kukkansa hajoaa tomuna ilmaan, 

sillä he ovat ylenkatsoneet Herran Sebaotin lain ja

 pitäneet pilkkanansa Israelin Pyhän sanaa. 

Sentähden syttyi Herran viha hänen kansaansa kohtaan: 

hän ojensi kätensä sitä vastaan ja löi sitä, niin että vuoret vapisivat ja 

heidän raatonsa olivat tunkiona keskellä katuja. 

Tästä kaikesta ei hänen vihansa asettunut, 

vaan hänen kätensä on vielä ojennettuna.”

Jes. 5:20-25 (KR33/38)

Vanhurskaudella tarkoitetaan oikeamielisyyttä Jumalan Sanassaan asettamien hyvän ja pahan määritelmien mukaan. Maallisen hallinnon alaisuuteen kuuluvan oikeuden toteutumisen vaalimisen lisäksi Jumala valvoo vanhurskauden toteutumista ja vaalimista Hänen pyhää nimeään avuksi huutamalla saadussa kansakunnassa. Vaikka Jumala sääti Pyhässä Sanassaan yksilöille uskonvapauden, Kaikkivaltias vaatii Hänen antamassaan maassa noudatettavan vanhurskasta johtamistapaa. Jos toisin tehdään, edessä on lopulta väistämättä Jumalan vihan nostattava ja itsenäisyyttä sekä rauhaa uhkaava kansakunnan luopumustila. 

Kirjan ensimmäisessä luvussa kuvattiin tapaus, joka on asetettu vastaavaksi koetinkiveksi Suomen maalliselle hallinnolle kuin Iisebelin ja Aahabin aikaansaama oikeusmurha muinaisen Efraimin aikana. Kun oikeus muutetaan koiruohoksi ja vääryys syrjäyttää oikeuden toteutumisen, puuttuu Jumala väistämättä lopulta asiaan Hänen antamassaan maassa. Tässä luvussa keskitytään kuvaamaan sitä, miksi Suomen kansakunnan hengellinenkin hallinto on enää vain askeleen päässä Suomen itsenäisyyden antaneen Jumalan puuttumisesta asiaan.

Olipa kysymyksessä maallisen tai hengellisen hallinnon edustaja, jokaisen kansakunnan johtajan tulisi kavahtaa lukiessaan seuraavia Jumalan Sanaansa kirjoituttamia merkkejä asioista, joita ravisteluihin pian ajautuvassa yhteiskunnassa voi nähdä tapahtuvaksi: ihmisten toiveita enemmän kuin Jumalan Sanaa myötäilevä korvasyyhyn julistaminen Herran alttareilla (Jes. 8:8-14, Jes. 56:9-12), Herran papit palvelevat samalla epäjumalia, kun suorittavat Hänen pyhässä nimessään palveluksia Hänelle (Sef.1:4-6), kansakunnan peltojen viljelyt menevät hyödyksi muille maille, Jumalan sijasta luotetaan väärään ihmisten varaan rakennettuun turvaan (vrt. kansakunnan sitominen ihmisten rakentamiin huojuviin järjestelmiin kuten EU, Jes. 30:1-5), masennuksen lisääntyminen (Jes. 2:6-9), nuorison pahoinvointi. Eikä tässä suinkaan ole edes kaikki varoitukseksi annetut merkit. 

Jokainen, joka seuraa aikakauden median otsikointeja voi todeta, kuinka Suomessakin täyttyy annettu merkistö jo varsin laajalti. Seuraava luopumuksen askel ilman takaisin Jumalan puoleen kääntymistä on johtamassa ravisteluihin niin kuin Suomen itsenäisyyden mahdollistanut Jumala Sanassaan on asettanut tapahtuvaksi maan vajotessa Pyhän Sanan mukaiseen vakavaan luopumustilaan. Ulkokuori toki vielä saattaa kiiltää aivan loppuun asti, kuten muinaisella Efraimillakin kiilsi. Ulkokultaisen huuman sokeuttamana ei valtaosa kansakunnasta ole enää edes kiinnostunut Pyhän Sanan merkkien tarkkailusta ja profeettojen kautta lähetettyjen varoituksien koettelusta. Yhtä lailla kuin muinaisen Efraimin aikaan, Jumalan ravistelut tulevat monet todennäköisesti Suomessakin täysin yllättämään.

Oma lukunsa maallisen ja hengellisen hallinnon lisäksi on median rooli Jumalan Pyhän Sanan ja Jumalan tahdon alas ajamisessa kansakunnassa. Oikeusjärjestelmälle asetetun koetinkiven tapauksessa jo näimme, miten monet mediat syystä tai toisesta vain vaikenivat vääryyksien ilmi tuomisesta joko tietoisesti tai itsekin sokeutuneena tarpeeksi kauniisti ja taitavasti paketoituun valheeseen. Valitettavasti median roolikaan kansakunnan kolmantena valtana Suomen itsenäisyyden ja rauhan tukemiseksi ei ole näyttäytynyt Suomen itsenäisyyden suoneen Jumalan silmissä odotetulla tavalla. Siinä missä yhteiskunnassa olisi paljon positiivista esiintuotavaa itsenäisyytemme antaneen Jumalan toiminnasta yksilöiden elämässä parantumisihmeineen ja muine hämmästyttävine Hänen olemassaolosta todistavine asioineen, näytetään valtamedioihin valitun pääsääntöisesti mieluummin vain vastakkaisten henkimaailmojen nousua yhteiskunnassa tukevat lukuisat artikkelit Jumalamme vihaa nostattavasta noituudesta, idänuskonnoista ja kristinuskon lahkohenkisyyden sudenkuoppaan ajautuneiden  seurakuntien uhreista. Juuri lahkohenkisyyden uhriksi joutuneiden katkeruuden kapinasta Jumalaa vastaan sielunvihollinen useasti saakin tehokkaimmat antikristilliset tuhon välikätensä nostettua. On syytä mainita, että usein lahkohenkisyydessä ihmisiä ajetaan omassa voimassa pidättäytymään liiaksi asioista, joista Pyhä Sanakaan ei vastaavalla jyrkkyydellä kehota kieltäytymään. 

Jumalamme säätämän uskonvapauden toteutumiseksi toki kuuluu medioissa nimenomaan julkaistakin molempien henkimaailmojen toimintaa edustavia asioita. Ongelmaksi tilanne kansakunnalle kuitenkin muodostuu, kun julkaisuista alkaa jäädä pois yhä vain useammin ja järjestelmällisemmin Kaikkivaltiaan Herra Sebaotin tahtotilaa, luonnetta ja toimintaa kuvaavat julkaisut. Voikin kysyä, missä on uskonvapauden toteutuminen Suomessa heidän osaltaan, jotka Suomen itsenäisyyden antaneen Jumalan Sanaa vielä siinä muodossa julistavat ja toteuttavat, kuin se on muuttumattomaksi kirjoitettu? Jumalan Pyhän tahdon torjuvan asenteen levitessä maallisesta ja hengellisestä hallinnosta myös median edustamaan kolmanteen valtaan, ollaan nopeasti syöksykierteessä kansakunnan olemassaoloa uhkaavaan luopumustilaan.

Vaikka kansakuntien maallinen ja hengellinen hallinto sekä media vaikenisivat alkaneella aikakaudella edelleen totuudesta rahamaailman vaatiman ulkokultaisuuden säilyttämiseksi, ei vääryyden ja kansan huonovointisuuden lisääntymisen peittely kansakunnan strategiana Jumalan antamassa maassa toimi lopulta kuin hetken. Jumala kuitenkin koko ajan katsoo kansakunnassa lisääntyvän vääryyden uhriksi joutuneiden puoleen ja oikaisee lopulta maan oikeuden sekä vanhurskauden toteutumisen tilan Hänen tavallaan, jos ei viimeiseenkään varoitukseen enää herätä. 

Jotta kansakunnissa säilyisi ymmärrys kuvattuun luopumustilaan olla ajautumatta, kehotti Jumala Sanansa opetukset ja taivaalliset viisaudet jälkipolville siirtämään kansakunnan ja maan rauhan säilyttämiseksi. Jokaisen kansalaisen, etenkin kansakunnan johtamiseen osallistuvien, pitäisi nyt vakavasti miettiä onko Suomessa nykyiset ja edelliset sukupolvet onnistuneet vaalimaan rakasta isänmaataan niin kuin suomalaisilta odotettiin? 

Kaikkivaltias Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala YHWH vastasi suomalaisten rukouksiin Kyösti Kallion ja hänen vaimonsa Kaisan julistaessa kansalle kehotuksen rukoilla Jumalan kaikkivoipaisen avun saamiseksi rintamilla käytäviin taisteluihin. Suomalaiset vetosivat Jumalaan Häntä kunnioittaen ja terveellä tavalla myös peljäten. Jumala kuuli vanhurskaan kansan rukoukset ja vastasi niihin. Saimme paljon, vaan olemmeko hoitaneet oman osuutemme?

Pyhän Sanan julistusta on Suomessakin vain vuosikymmen vuosikymmenen jälkeen sukupolville vähennetty ja rajoitettu. Pyhän Sanan mukaisen totuuden julistamisesta yhteiskunnan vanhurskauden säilyttämiseksi ollaan jo tekemässä rangaistavaa niiden asioiden osalta, jotka luopumukseen ajautuneessa yhteiskunnassa ei enää tunnukaan niin mukavalta kuulla. Suomen itsenäisyyden antaneen Jumalan alttareita ja kunniaa on yhä häikäilemättömämmin häväisty ja Jumalan tahtotilaa korvattu ihmisten toivomilla Jumalaa vihastuttavilla asioilla. 

Onko todella Suomessa itsenäisyyden suoneen Jumalan tuntemus ja terve jumalanpelko ajettu jo näin alas? Eikö yksikään enää maallisista ja hengellisistä päättäjistä ymmärrä ja näe, että Suomessa ollaan ottamassa viimeiset askeleet Jumalan vihan purkautumisena kansakuntaa ravistelevina tuomioina. Eikö kukaan enää ymmärrä, että kysymyksessä on todella Suomen kansakunnan rajojen ja rauhan rikkoutuminen.

Tässä kirjoituksessa en voi ryhtyä avaamaan tarkemmin kaikkia edellä lueteltuja luopumuksen merkkejä yhteiskunnassa. Keskitymme Herran kehotuksen mukaisesti vanhurskauden alasajoon ja alttareiden häpäisyyn Suomessa, koska ne ovat syitä Jumalan katseen kääntymiseen muualle ja näin ollen todellisena uhkana Suomen itsenäisyydelle. Muut edellä kuvatut kansakunnan luopumuksen merkit ovat lähinnä vain seurauksia oikeuden ja vanhurskauden vaalimisen epäonnistumisen näkymisestä ihmisten pahoinvointina sekä luottamuksen rakentumisena lopulta pettäviin maallisiin järjestelmiin. 

Ensimmäisen Johanneksen kirjeen muutama jae kiteyttää monta tärkeää perusasiaa vanhurskauteen liittyen:

“Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. 

Se, joka vanhurskauden tekee, 

on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas. 

Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, 

sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. 

Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, 

että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. 

Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, 

sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; 

eikä hän saata syntiä tehdä, 

sillä hän on Jumalasta syntynyt. 

Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja

 ketkä perkeleen lapsia. 

Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, 

hän ei ole Jumalasta, 

ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta. 

Sillä tämä on se sanoma,

 jonka te olette alusta asti kuulleet, 

että meidän tulee rakastaa toinen toistamme, 

eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. 

Ja minkätähden hän tappoi hänet? 

Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat,

 mutta hänen veljensä teot vanhurskaat. 

Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma teitä vihaa.”

1. Joh. 3:8-13 (KR33/38)

Hyvät suomalaiset, suomalaisten keskuudessa asuvat ja Suomen kansan johto, koska kansakunnan vanhurskauden vaalimisessa on todellakin kyse itsenäisyytemme ehtona olevasta asiasta, tulen Herran kehotuksesta puhumaan Hänen Totuuttaan yhtä suoraan ja vääristelemättä kuin Hänen muinaisetkin sanansaattajansa.

 Suomen kansakunta on kuin villiintynyt lapsi, joka vanhempansa varoituksista piittaamatta on lähtenyt heikoille jäille. Kaikessa kiertelemättömyydessään tämä kirjoitus onkin kuin lasta rakastavan Taivaallisen isän hätäinen ja kova huuto yrittäessään lasta estää ottamasta viimeisen kohtalokkaan askeleen.

TAKAISIN SISÄLLYSLUETTELOON —>