“Menkää ahtaasta portista sisälle.

Sillä se portti on avara ja tie lavea,

joka vie kadotukseen, ja monta on, 

jotka siitä sisälle menevät;

mutta se portti on ahdas

ja tie kaita, joka vie elämään,

ja harvat ovat ne,

jotka sen löytävät.”

Matt. 7:13.14 (KR33/38)

Suomen kansakunnan nuorison uutisoidusta lisääntyneestä pahoinvoinnista keskustelua käytäessä kuulee usein vedottavan turvallisten, lapsia ja nuoria suojelevien rajojen puuttumiseen nuorten elämästä. Vähemmän huomiota saanut vastakkainen ääripää on liiallinen mieltä murtava ja jopa orjuuttava rajojen asettaminen ilman samanaikaisesti itsetuntoa terveeksi rakentavaa rakkautta ja vapautta. On jälleen mielenkiintoista huomata humanististen tieteiden syy-seuraussuhteiden samankaltaisuus hengellisiin lainalaisuuksiin. Ilman minkäänlaisia rajojen asettamista, ihminen ei voi pysyä kapealla tiellä ja saavuttaa sielun pelastavaa kapeaa porttia. Vastaavasti Jeesuksen varoittama lahkohenkinen Pyhään Sanaan nähden liian tiukkoja rajoja ihmispäätöksin asettava kapeaakin kapeampi tie, ilman Pyhän Hengen taivaallista rakkautta, voi johtaa koko matkan keskeytymiseen. Pelastava sielun hyvinvoinniksi tarkoitettu matka voi katketa mielen murtuessa ihminen pakotettua asioihin, joita hän ei haluaisi tehdä tai olla tekemättä. Toisaalta asioihin pakottaminen joskus kohtuuttomien rangaistuksien pelon ilmapiirissä voi mielen murtumisen sijasta johtaa myös sisäisen pahoinvoinnin kautta syntyvään kapinointiin, jossa ihminen pakotuksen aiheuttamia traumoja päätyy nuolemaan leveän kadotuksen tien tarjoamin keinoin.

Ei ole yksinkertainen tehtävä pysyä niin yksilöiden kasvatuksessa kuin kansakunnan hyvinvoinnin vaalimisessa kultaisella pelastukseen johtavalla kapealla, mutta Pyhän Sanan mukaisella rakkauden ja vapauden, keskitiellä.

Suomen kansakunnan rukoukset kuultiin edellisen itsenäisyystaistelun aikaan, koska ne olivat vanhurskaudessa lausuttuja rukouksia. Suomen kansakunta ei kunnioittanut Jumalaa ainoastaan huulillaan pari kertaa vuoteen kristillisiin perinnäistapoihin kuuluvien adventti- ja joulukirkossa käyntien myötä, vaan Suomen kansa toteutti Pyhän Sanan asettamia terveitä kansakuntaa suojelevia rajoja myös käytännössä monin tavoin. Kirkossa käytiin pitkin vuotta ja pyhäpäivät Jumalan asettamana pyhänä liitonmerkkinä ihmisten ja Hänen välilleen pidettiin kunniassaan. Kuten eräässä luvussa jo aiemmin läpikäytiin, Jumala olettaa rakkauden Häneen näkyvän Hänen asettamien ohjeiden kunnioittamisena ja noudattamisena. Totta kai Kaikkivaltias kuuli vanhurskaan, Häntä rakastavan, kansan rukoukset ja auttoi hädän päivänä! 

Kun on joutunut todentamaan opettajien sallimuksesta Jumalan pyhälle alttarille vietyjä kristallipalloesityksiä ja nuorison kannustamista elämään rajattomasti kaikkia mahdollisia mielihaluja vapaasti seuraten, samalla kun Jumalan tuntemisen mahdollisuutta on vähennetty ja Jumalan asettamia rajoja on ihmispäätöksin lähdetty muuttamaan, ei voi olla päätymättä ihmettelemään yhteiskunnan jo mielettömyydeksi pian tulkittavaa ristiriitaista tilannetta. Samaan aikaan puhutaan terveiden rajojen asettamisesta nuoren sukupolven kasvua tukemaan, mutta todellisuudessa samaan aikaan kansakunnan hengellisessä sokeudessa turvallisia raja-aitoja nuorelta sukupolvelta maahan ennennäkemättömällä tavalla hakataan. Pyhän Sanan mukaisesti tilanne kansakunnalle alkaa käydä maallisin keinoin mahdottomaksi ratkaista silloin, kun tätä hengellisten kansakuntaa suojaavien rajojen rajamerkkejä alkaa itse hengellinen johto siirtelemään Jumalan Sanaa muuttaen. Silloin kansakunnalta katoaa viimeinenkin toivo rauhan ja itsenäisyyden säilyttämisestä, sillä silloin ei ole jäljellä enää kuin kansakunnan ravisteluiden tie, jossa Herra pyhyytensä osoittaa ja pyhät rajakivensä takaisin vihassaan ja oman kätensä voimalla asettaa.

Kuinka siis rajoja voisi nuorisolle asettaa heitä kasvattava sukupolvi, jossa enemmistö ei itsekään tunnu enää sietävän minkäänlaista rajojen asettelua. Jos korviin kuultu tai luettu ei tunnu miellyttävältä, vastauksena on välitön uhriutuminen tai hyökkäykset puhujan vaientamiseksi. Tilanne on Suomessakin luisunut jo Pyhän Sanan kuvaamaan vakavaan kansakunnan luopumustilaan, jossa omaatuntoa puhuttelevalle puheelle ei enää osata tarvittaessa oman vapauden rajoissa selkää kääntää, vaan mieluummin loukkaannutaan ja avoimin hyökkäyksin yritetään estää koko välttämättömien rajojen olemassaoloa kannatteleva julistustyö kansakunnassa. Rakkaudelliseen, vaikkakin joskus Pyhän Sanan mukaisesti myös nuhtelevaan julistukseen, jossa muistutetaan Suomen itsenäisyyden mahdollistaneen Jumalan asettamista rakkaudellisista rajoista, hyökätään syytteillä kunnianloukkauksesta ja henkisestä väkivallasta vääntäen Pyhän Sanan varoittamalla tavalla kieroon kauniita periaatteita tasa-arvosta, ihmisoikeuksista ja rakkaudesta. Kuten aiemmissa luvuissa käytiin läpi, tällä tavalla sotketaan pahemman kerran puurot ja vellit keskenään. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat kyllä periaatteita, joiden tuleekin toteutua kansakunnassa kuitenkin niitä myöskään väärinkäyttämättä toisten oikeuksien polkemiseen ja itsenäisyyden vaarantamiseen jälkipolvien kustannuksella. Kauniitakaan periaatteita ei pitäisi voida muuttaa lopulta yksilöiden ja kansakunnan hyvinvointia uhkaavan rajattoman vapauden aseiksi, joilla yritetään syrjäyttää sananvapauteen ja uskonvapauteen kuuluva oikeus puolustaa Suomen kansakunnan suoneen Jumalan Pyhää Sanaa muuttumattomassa muodossaan. Vain hengellisesti jo vaarallisesti sokeutunut kansakunta voi tämän lopulta itsenäisyyttä ja rauhaa maan sisältäpäin uhkaavan Kaikkivaltiaan rajan ylittää!

Tämä ilmiö on näkynyt erityisen hyvin samaa sukupuolta olevien avioliittojen osalta käydyissä keskusteluissa. He, jotka tekevät uskovalle kuuluvan velvollisuutensa puolustaa kansakunnan Jumalan vanhurskauden vaalimisen rajoja maan itsenäisyyttä ja rauhaa samalla käytännössä vaalien, leimataan välittömästi  homovihaajiksi, seksuaalivähemmistöjä syrjiviksi tai kiihottajiksi kansanryhmää vastaan. Kuten tässä kirjoituksessa on jo aiemmin perusteellisesti läpikäyty Pyhän Sanan näkökulmasta, ei kysymys suinkaan ole syrjinnästä eikä homofobiasta. Vaikka alttareiden pyhyyttä Jumalan pyhän nimen tähden kansakunnassa jotkut nousevat puolustamaan Pyhän Sanan mukaisesti, he kyllä silti seksuaalivähemmistöjenkin edustajia pitävät ihmisinä täysin tasa-arvoisina aivan vastaavasti niin kuin muitakin ihmisiä maailmassa. Kuten jo aiemmin sanomassa läpikäytiin, tasa-arvoa, uskonvapautta ja ihmisoikeuksia voi tasavertaisesti kunnioittaa myös vihastuttamatta Suomen itsenäisyyden suonutta Kaikkivaltiasta. Siinä menee raja, jota ei Häneltä Suomen kaltaisen maan saaneen kansakunnan tulisi uskaltaa ylittää.

Sama hyökkäystaktiikkaa näkyy yhteiskunnissa monissa muissakin muodoissa. Muistan, kuinka pari vuotta sitten luin artikkelin, jossa jonkin tason siveellisyyden säilyttämisen puolesta puhujat Yhdysvalloissa maalattiin välittömästi heti seksivastaisiksi. Jälleen kyse oli vain kahdesta aivan eri asiasta. En ryhdy tähän etsimään tutkimuksia, joiden tuloksia silloin tällöin on valtamedioissakin julkaistu. Näkyvillä on kuitenkin viime vuosina ollut useastikin tutkimustuloksia siitä, miten siveettömyyden lisääntyminen erityisesti sosiaalisen median kautta vaikuttaa negatiivisesti nuorten itsetunnon ja seksuaalisuudenkin  kehittymiseen. Vastaavasti on voinut lukea useita tositarinoita siitä, miten siveettömyys on johtanut ongelmiin parisuhteissa. Jälleen kerran tunnutaan olevan täysin kykenemättömiä näkemään kokonaisuutta ja keskustelemaan kultaisen keskitien olemassaolosta. Siinä missä länsimaissa näkee uutisoitavan siveellisyyden vaalimisessa epäonnistutun joka puolelta ihmisten silmiin keskellä arkeakin väistämättä pursuavista vähäpukeisista tai nykyään jopa kokonaan ilman rihman kiertämää olevista kuvista, toisaalla siveellisyyden vaalimisessa on epäonnistuttu yhtä vakavasti peittämällä koko kaunis Jumalan luoma ihminen sallien vain silmien näkyä. 

Pyhän Sanan mukainen vanhurskauteen kuuluva siveellisyyden vaalimisen malli ei edusta kumpaakaan ääripäätä. Pyhän Sanan mukaisessa mallissa sen sijaan voi nähdä jälleen kerran terveellisten ja ihmisten sekä kansakunnan hyvinvointia suojelevien rajojen olemassaolon, mutta myös rakkaudellisen vapauden tuoda oma Jumalan jokaiselle omalla tavallaan luoma kauneutensa esiin. Ajan hengessämme kuitenkin päädytään usein kaikenlaisesta rajojen asettamista puoltavasta keskustelusta suoraviivaisiin ja naiviin päätelmiin siitä, että rajojen asettaminen on välittömästi koko asian vastustamista tai vihaamista. Jumala loi ihmiselle kyvyn tarkastella asioita laaja-alaisemmin. Erilaisista motivaatioista riippuen, tuon kyvyn käyttäminen tuntuu usein ihmisiltä usein ajassamme unohtuvan.

Seksuaalisuus on todella Jumalan luoma ominaisuus ihmiselle ja tarkoitettu ihanaksi asiaksi toisiinsa myös henkisellä tasolla avioliiton kautta sitoutuneiden ihmisten välille. Voi kuinka monet nuoret ja vanhemmatkin ovat jo saaneet kärsiä siitä, miten henkistäkin yhteyttä vastakkaiselta sukupuolelta odottaessaan, he saavatkin kokevansa olevansa kuin vain nopeasti seksuaalisen nautinnon jälkeen vaihtoon laitettava asia. Kuinka moni mieli on murtunut ja seksuaalinen kehitys häiriintynyt kaikessa koululaitoksienkin jo syöltämässä opetuksessa, jossa seksuaalisuuden rajoittamattomaan kokeiluun ja etsimiseen kannustetaan unohtaen samalla opettaa asiaan liittyvistä ihmismielen kokonaishyvinvointiin tarvittavista asioista. Monet hylkäämisen kokemukset johtavat usein turhaan arvottomuuden tunteeseen, joiden haavojen parantamisella on kauas kantoiset seuraukset. Monet ovatkin kantapään kautta saaneet oppia lopulta sen, miten loppujen lopuksi kuitenkin Jumalan Pyhässä Sanassa asettamat rajat ja ohjeet olisivatkin olleet jo alun perin ne parhaimmat elämään kestävän onnellisuuden sekä ilon tavoittelussa. 

Ei Pyhään Sanaan turhaan ole kiteytetty kultaista keskitietä Saarnaajan kirjan sanoin. Aivan kaiken perustana on lopulta terve jumalanpelko.

“Tämänkin minä olen nähnyt 

turhina elinpäivinäni;

hurskas hukkuu, vaikka on 

elänyt oikein,

jumalaton elää pahuudestaan

huolimatta kauan. 

Älä ole liian hurskas

äläkä esiinny ylen viisaana:

miksi tekisit elämäsi autioksi?

Älä liikaa poikkea laista

äläkä ole tyhmä:

miksi kuolisit ennen aikaasi?

Sinun on paras pitää kiinni

toisesta hylkäämättä toistakaan:

Jumalaa pelkäävä onnistuu molemmissa.

Viisaus on viisaalle vahvempi

apu kuin kaupungin kymmenen mahtimiestä.

Maan päällä ei ole yhtäkään niin 

hurskasta, että hän tekisi aina vain 

hyvää eikä koskaan syntiä.

Älä kuuntele kaikkea mitä puhutaan,

ettet joutuisi kuulemaan sitäkin,

miten palvelijasi kiroaa sinua.

Muistathan ne monet kerrat,

jolloin sinä itse olet kironnut muita.

Kaiken tämän olen viisauden avulla

koetellut. Minä sanoin: ‘Tahdon

tulla viisaaksi’ Mutta viisaus pysytteli

tavoittamattomissa.

Kaukana on kaiken sisin olemus,

syvällä, syvällä - 

kuka sen voi löytää?

Minä ryhdyin itsekseni pohtimaan

ja etsimään viisautta ja kaiken 

lopputulosta ja ymmärsin, että 

jumalattomuus johtuu 

järjettömyydestä ja tyhmyys 

mielen sokaistumisesta.”

Saarn. 7:15-25 (KR92)

”Katso, 

tämän ainoastaan olen 

löytänyt: että 

Jumala on tehnyt ihmiset 

suoriksi, mutta

itse he etsivät 

monia mutkia.”

Saarn. 7:30 (KR33/38)

Vaan mitä tapahtuu tällä hetkellä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalalta saadussa rakkaassa Suomen maassa?

Jokainen voi itse vielä tämän luvun päätteeksi miettiä, miten yhteiskuntamme luopumustila on nähtävissä myös Suomen vuoden 2021 Euroviisu-edustuksessamme ja viimeaikaisissa otsikoinneissa kansakuntamme nuorison “nasujaisista”. (Blind Channel 2021, Blind Channel - Dark Side - Finland - Official Video - Eurovision 2021; Vanhala 2021, Nasujaisten synkät sävyt paljastuivat - eivät ne niin kivoja olekaan)

Mitä mieltä luulette Suomen kansan rukoukset menneiden itsenäisyystaistelujen aikoina kuulleen Jumalan olevan mieltä Suomen kansakunnan kasvatustyön asiaintilasta? Mitä luulette Kaikkivaltiaan ajattelevan, kun edellä jo läpikäytyjen koulumaailmaan tuotujen Halloween-ilmiöiden lisäksi maan jälkipolvi edustaa kyseistä maata julistamalla muille kansoille, kuinka rukoukset eivät kannata, eivätkä ole avuksi? Jo ylisukupolviseksi muodostunut rajattoman vapauden ihannointi kiteytyy oivasti siihen, kuinka jopa kasvatusalan ammattilaiset hurraavat keskisormi- & viina-asennetta uhkuvalle esitykselle. Kun vielä jotain rajoja asetettiin keskisormen näyttämiselle kyseisessä musiikkikilpailussa, kierretään asia rajattomuudelle kasvot antaen maalaamalla keskisormet punaiseksi. On jopa ironista, miten hyvin demokratian valitseman kappaleen otsikko Dark Side (suomeksi pimeä puoli) kuvaa kansakunnan tilaa, miksi tämäkin sanoma on tehtäväksi annettu kirjoittaa sen tilan vakavuuden kuvaamiseksi. 

Jälleen selvyyden vuoksi tarkennan, että ei ole kysymys ihmisten eikä kappaleen tuomitsemisesta. Henkilökohtaisesti todella iloitsen jokaisesta musiikin lahjasta ja todella iloitsen Suomen maasta, jossa on sana- ja ilmaisunvapaus vielä olemassa siinä määrin, että nuorilla on niin halutessaan tällaiseenkin esitykseen ajatusmallinsa mahdollisuus avoimesti pukea. Heillä on siihen oikeus! On myös todellakin arvostettavaa kaikki se yrittäminen, joka tällaiseen musiikillisen tuotoksen aikaansaamiseksi kaikkinensa tarvitaan! Tässä yhteydessä asia nostetaan kuitenkin käsittelyyn siitä näkökulmasta, mitä kyseisen kappaleen valinta Suomen demokratian äänestyksen tuloksena kertoo Suomen demokratian yleisestä sivistyksen tason ja ennen kaikkea hengellisestä tilasta. Herran kehotuksesta kerron, että Jumalan silmissä se, että Suomi kiteyttää kansakuntana arvonsa kyseiseen rukoukset viinan ja keskisormen voiman alle jättävään esitykseen, on vain kansakunnan katastrofaalisen tuomioita edeltävän tilan tiivistelmä, jota hän äärimmäisen surullisena katselee samalla kun kutsuu kansakuntaa viimeisen kerran kääntymään takaisin.

Aivan samaa kansakunnan luopumustilaa edustavaa pahoinvointia ja kapinahenkeä edustavat myös tuoreet Suomessakin koetut Convoy-kapinat. Mellakointi, virkavaltaa vastaan kapinointi, toimittajien solvaaminen ja uhkailu rakentavan kritiikin ja totuuden puolesta puhumisen sijaan eivät ole Suomen itsenäisyyden suoneen Jumalan keinoja muuttaa kansakunnan kehityssuunnan tilaa. Juuri tätä tarkoittaa kansakunnan hengellinen sokeutuminen konkretisoituna ihmisten toimiin. Itse asiassa viimeaikaiset Convoy-kapinat kansakunnan syntivelkaa vain pahentavat. Ei Kaikkivaltias Jumala halua, että tämän kaltaisiin mellakoihin osallistuvien taustojen kautta Hänen pyhä nimensä ja Hänelle rakkaat asiat kytketään Pyhän Sanan vastaiseen tapaan ajaa asioita. Juuri tämä Jumalan surua ja vihaa vain nostava asia tapahtui Suomessa nähdyissä Convoy-kapinoissa. 

Ylen artikkeleista on luettavissa, kuinka kapinan pääorganisoijaa kuvataan syvästi uskonnollisena helluntailaisena ja asiattomaksi monin tavoin paisuneeseen Telegram-ryhmän osallistujien kirjoa Israelin ystäviksi tunnustautuneista kristillisistä radikaaleista juutalaisvastaisiin ihmisiin. Edellinen mediahuomio Jumalalle rakkaista asioista ei todellakaan ajanut Suomen asioita eteenpäin, vaan taaksepäin. (Hämäläinen & Mattinen, “Me saadaan oikeasti koko Helsinki tukkoon“ - tästä on kyse sosiaalisen median kapinaryhmässä, joka aikoo aiheuttaa kaaoksen Helsingissä perjantaina)

Israelin ystävyys ja Israelin siunaaminen ovat äärimmäisen tärkeitä kansakunnan tulevaisuuteen vaikuttavia asioita ja asian kytkeminen Ylen artikkelin kuvaamaan toimintaan vaan turmelee kansakunnan mahdollisuutta todella kasvaa Pyhän Sanan mukaiseen Israelin siunaamisen merkityksen ymmärtävään pelastavaan uskoon. 

Vastaavasti tilanteessa vaaditaan kykyä erottaa uskon ja uskonnollisuuden ero. Uskonnon harjoittaminen ilman Pyhän Hengen vaikutusta on uskonnollisuutta ja silloin todella Jumalan nimissä voidaan tehdä paljonkin vahinkoa Jumalan pyhälle nimelle. Sen sijaan  uskonnon toteuttaminen uskona, joka on Pyhän Sanan mukaisesti saatu Jumalan antaman Pyhän Hengen ihmisessä vaikuttaman uskon kautta (uudestisyntymisen merkitys), on uskoa, eikä uskonnollisuutta. Ihmisen usko tai uskonnollisuus ei jaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen, kyse on lähinnä ihmisen uskonmatkan tilan kuvaamiseen liitettävästä termistä. On tärkeää ymmärtää, että Pyhän Sanan vastaisiin mellakoihin osallistumiseen lähtevät mukaan useimmiten vain he, jotka eivät vielä Pyhän Hengen kautta vaikuttavaa pelastavaa uskoa ole löytäneet. Ihmisessä vaikuttava Pyhä Henki nimittäin todella estää myös Pyhän Sanan vastaisiin asioihin osallistumista. 

Jälleen on syytä painottaa, että liian suoraviivaisten johtopäätöksien tekeminen on turhaa. Convoy-kapinan ihmisten joukossa todella on voinut olla myös ihan oikeita uskovia, jotka tilaisuuteen ovat lähteneet kapinointiin osallistumisen sijaan Herran johdattamana evankeliointityötä kapinoitsijoille tekemään. 

Hyvä asia Convoy-kapinassa oli kuitenkin se, että kaltaisten ilmiöiden esiin nousu kuvastaa sitä kansan todellista hätää, johon tämänkin sanoman alussa on myös viitattu. Suomen pääministerin ei pitäisi omaltatunnoltaan pystyä kansan pahoinvoinnin nykytilan kanssa samaan aikaan omaa imagoa erinäisillä tempauksillaan totuuden vastaisesti medioissa kohottomaan. Ei ihme, että kansa syyttää mediaa valehtelusta ja kapinoi jo mediaakin vastaan. Kuka kestää katsoa pääministerin esiintyvän hymyssä suin maailman onnellisimman maan pääministerinä samaan aikaan, kun ennen näkemätön joukko kansalaisia hänen johtamassaan maassa todella kärsii hädästä ja puutteesta. Suomen kansan kärsimyksessä todella puhutaan jo vakavista asioista, kun ihmisen peruselämän ylläpitämiseen tarvittavat elementit viedään lukuisten perheiden käsistä (viitaten edelleen Kehä kolmosen ulkopuolella monin paikoin välttämättömään autoiluun ja käsistä karanneisiin polttoainekuluihin sekä perheiden selkärangasta melkoisella häikäilemättömyydellä sähköyhtiöiden voittosalkkuihin kerätyistä ahneuden roposista). Kyllä tämänkaltaisen pahoinvoinnin ilmi tuomisen pitäisi todella kansanjohdossa jotain muutosta saada aikaan. Suomi on todellisuudessa tuhon partaalla, vaikka sitä kuinka kapitalismin voilla kansainvälisiin artikkeleihin maallisin mittarein pääministerin toimesta kiilloteltaisiin. Suomen pääministeri onkin toiminnallaan valitettavasti vain edustanut sitä rajatonta vapautta, joka todellisuudessa Suomen kansakunnan tuhoksi on koitumassa.

Convoy-kapinoitsijaan liitettyyn helluntailaisuuteen liittyen on todettava Herran kehotuksesta seuraava.

Helluntailaisuus ja Vapaakirkon kristilliset suuntaukset ovat monella tapaa hengellisesti puhtaimmassa eli Pyhän Sanan mukaisessa raittiin uskon tilassa Pyhän Hengen läsnäoloineen (raittiutta ei saisi suoraan sotkea alkoholiin liittyvään raittiuteen). Muistaa täytyy, että Pyhä Henki pakenee sieltä, jossa Sanan julistus ei ole Pyhän Sanan mukaista. Niin ikään Pyhän Hengen toiminta armolahjojen kautta on hyvä mittari seurakuntayhteyttä valittaessa. Huolimatta kansankirkon vakavasta liberaaliteologian aiheuttamasta luopumustilasta, on vielä kansankirkossakin seurakuntia, joissa Pyhästä Sanasta on pidetty kiinni ja Pyhä Henki armolahjoineen siellä toimii. Pyhän Hengen armolahjoin varustetut kristilliset toimijat tulevat olemaan monella tapaa avainasemassa edessä olevien ravisteluiden aikana. Kaikkivaltias tulee ennalleen asettamaan kristittyjen yhteyttä ja helluntailaisten vuosikymmenten kokemus armolahjojen käytöstä tulee palvelemaan muitakin kristillisiä yhteisöjä alkaneella aikakaudella. Ihmiset tulevat tarvitsemaan Pyhän Hengen armolahjoja ja sielunhoitoa. 

Hengellisten lainalaisuuksien toimintamalleja tuntevat tietävätkin, että ei ole sattumaa parannuksen teon vuodelle Convoy-kapinoiden myötä julkaistu negatiivinen kytkös helluntailaisuuteen. On kyse juuri siitä Jeesuksen varoittamasta asiasta, mihin OSA uskovista liiallisen lahkohenkisyyden kautta harha-askelia ajautuu ottamaan. Esimerkkinä pakottamalla elämää rajoittavan lahkohenkisyyden joillekin synnyttämästä halusta kapinoida Pyhän Sanan kirjoituksia vastustamalla itse Jumalaakin vastaan, on sanomassa jo aiemmin sivuttu lestadiolaistaustasta kansankirkkoon Pyhän Sanan vastaista liberalismia julistamaan nousseen piispan hengellisen johtajuuden toimia. Muistaa täytyy kaiken keskellä, että kaikki uskovatkin ottavat harha-askelia, joilta on mahdollisuus palata parannuksen teon kautta. Edellisen vuoksi onkin syytä muistuttaa, että tuomitsemiseen ei edelleenkään pidä ihmisen toisten toimista ryhtyä. Myöhemmin sanomassa kuitenkin läpikäydään sitä, miksi antikristillisellä aikakaudellamme todella on kuitenkin juuri siksi kannettava uskovan myös henkilökohtainen vastuunsa vaalia Pyhän Sanan mukaista uskoaan ja tarvittaessa erottautua vääryyksistä oman sielunsa pelastamiseksi. Varmuuden vuoksi tarkennan myös, että edellinen kommentti ei viittaa siihen, että lestadiolaisuus automaattisesti kokonaan lahkohenkisyydestä kärsisi. Lahkohenkisyyttä löytyy ihan kaikkien kristillisen organisaatioiden sisältä muodossa tai toisessa ja juuri siksi Jeesuskin puheissaan painotti ihmisen vapautta valita ja kasvaa uskossa Pyhän Hengen osoittamaan tahtiin kuuliaiseksi Jumalan tahdolle. Lahkohenkisyyttäkin käsittelen tarkemmin vasta sanoman yksilöille suunnatussa osassa (myöhemmin julkaistava kirja Voitoksesi!).

Vaan sitä niitetään, mitä kylvetään. Juuri tälle Convoy -kapinoissakin nähdylle rajattomalle kapina-asenteellehan kansakunnan kasvattajatkin Euroviisukappaleissa vain käsiään taputtavat. Juuri tätähän vanhemmat ovat toivoneet koululaitokselta, kun minkäänlainen kurinpito ja auktoriteetteihin kasvatuskin jo huonoksi vaihtoehdoksi rajattoman vapauden rinnalla käännetään. Jälleen haluan painottaa, että edelliset kommentit viittaavat vain yleistyneeseen ilmiöön, ei kaikkiin kasvatusalan ammattilaisiin eikä kaikkiin vanhempiin. Edelleen on myös onneksi lukuisa joukko kasvatusalan ammattilaisia, jotka niin ikään joitakin lapsien kehityksen kannalta turvallisia rajoja haluaisivat säilyttää. Valitettavasti ilmiössä on nähtävissä yhteys myös koululaitoksien laitosmaistumisella jättimäisiksi kokonaisuuksiksi. 

Järkyttävällä tavalla henkilökohtaisestikin tämän muutoksen seuraukset Suomen kansan eri ikäpolvissa olen saanut kokea. Ensimmäistä korkeakoulututkintoani tehdessä näin korkeakoulumaailman tavan toimia 1990-luvulla. Toista tutkintoani tehdessäni 2010-luvulla järkytyin muutoksesta, joka oli tapahtunut korkeakouluihin nousevien nuorten käytöksessä. Tavat, joilla sain nähdä kokeneita erittäin ammattitaitoisia ja kokemustaan jakavia opettajia oppilaitoksista “savustettavan” ulos oppilaiden loukkaantumisen kokemusten tai mielipahan vuoksi, kertoivat koululaitoksessa olevien ongelmien sijaan juuri siitä, kuinka minkäänlaisten rajojen asettaminen ja auktoriteetin kunnioittaminen on monelta nykyajan nuorelta murentunut. Ero 1990-luvulle oli järkyttävä. Itsenäiseen elämään nousee perussivistyksen ja elämäntaidot antavista oppilaitoksista yhä enemmän itsekkäitä rajattoman vapauden tavoittelijoita, joilla ei ole tervettä jumalanpelkoa, kykyä ottaa vastaan palautetta nöyrtyen ja jotka rakentavan ongelmanratkaisun sijaan on opetettu rajatonta vapautta edustavaan kyynärpäätaktiikkaa. Sen sijaan, että lapsia kasvatetaan Suomen sivistyslaitoksissa Pyhän Sanan Hengen mukaisesti, kasvatetaan lapsia ja nuoria Iisebelin rajattomien itseään hinnalla millä hyvänsä korottavien toimintamallien viljelijöiksi kansakunnassa. Ensimmäisessä luvussa läpikäyty Rebekan tapaus osoittaa, kuinka paljon yksi ihminen voi tuhoa näillä toimintamalleilla toisille ihmisille vuosiksi aikaan saada, varsinkin, jos yhteiskunta luopumustilassaan menettää kyvyn vääryyksiin edes puuttua. Entä sitten, kun nämä toimintamallit ottavat vallan kansakunnassa. On ymmärrettävää, että kansakunta tuhoutuu kapinointiin, jossa on unohdettu, mitä totuuden ja oikeuden toteutumisen puolustaminen kansakunnassa piti todella olla.

Totuutta ja oikeutta pitää Pyhän Sanan mukaan puolustaa, mihin ehdottomasti kuuluu Suomessakin ihmisiä vakaviin ahdinkoihin ajavien kansanjohdon päätöksien vastustaminen ja vaatimukset oikaista tilanne. Convoy -kapinoitsijat ovat kyllä erittäin oikeassa sen suhteen, että Suomessa pitäisi kansakunnan tulevaisuuden turvaamiseksi ehdottomasti nykyinen monin tavoin kansalaisten pahoinvointia ja antikristillisiä toimia kansakuntaan kylvävä maallinen hallinto vaihtaa. Kapinoitsijat ovat täysin oikeassa siinä, että polttoaineiden hinnan nousu on ylittänyt kansakunnassa rajan, joka suurimmalle osalle kansasta tarkoittaa silkkaa kansanhallinnon mielivaltaa hallitsemattomasti samaan aikaan nousseen sähkönhinnan myötä. On selvää, että Suomen nykyinen maallinen hallinto ei nauti luottamusta itsenäisyyden antaneen Jumalan silmissä. Suomen eduskunnan kansanedustajien joukossa on toki vielä joitakin vanhurskaita ja terveessä jumalanpelossa eläviä ihmisiä, mutta demokratiassa niin pieni vähemmistö on vain merkki kansakunnan erittäin vakavasta luopumustilasta Jumalan silmissä. Kaikkivaltiaan Jumalan, joka Suomen itsenäisyyden suomenkansalle soi, odottaisi Hänen ja Hänen Poikansa nimen lausuttavan kansan johdon huulilta paljon useammin. Jos joukkoon ei Kaikkivaltias olisi nostanut muutamia valittujaan erityisin tehtävin, ei Jumalan nimeä ollenkaan enää kuultaisi jumalattomia päätöksiä kansan tuhoksi säätäessä. Vaan koska pimeyden keskellä nuo muutamat lamput valoa loistavat ja Jumalan pyhän nimen vielä eduskuntasaliinkin tuovat, on toivoa! 

Maallisen hallinnon tilanne on kuitenkin vain sen yhden viimeisen askeleen päässä kansakunnan kannalta kohtalokkaan askeleen ottamisesta. Koko Suomen ylimmän maallisen hallinnon pitäisikin tulla Mikkelin Tuomiokirkkoon piispa Seppo Häkkisen opetuksia kuuntelemaan samoille kulmille, jossa marsalkka Mannerheim asuessaan kuunteli Pyhän Hengen toimintamallit tuntevan hengellisen johdon neuvoja Suomen taistellessa edellisen kerran itsenäisyydestään (kuva 2). Suomi todella on kriisissä, joka uhkaa maan itsenäisyyttä ja rauhaa, mutta ainoa tapa kääntää kansakunnan suunta on sama kuin presidentti Kallion aikaan.

    Hyvät suomalaiset ja keskuudessanne asuvat, valta todella pitää Suomessa vaihtua, mutta mellakat eivät ole siihen oikea Pyhän Sanan mukainen tie. Pyhän Sanan mukaan oikea tie on aloittaa oman arvomaailman ja uskon tilan tarkistamisesta. Kun Pyhää Sanaa oppii syvemmältä tuntemaan tietää, että ainoa Pyhän Sanan mukainen keino kääntää kansakunnan suunta on valita kansalle vanhurskaita, terveen jumalanpelon ja terveen omatunnon omaavia johtajia. Käytännössä tämä Suomen osalta tarkoittaa sitä, että todellinen muutos voi asioihin tulla vasta seuraavien eduskuntavaalien aikaan. Nyt maksetaan luopumuksen hintaa, mihin on johtanut yhtenä seikkana rahan vallan moninainen vaikutus kansanjohtajien uranousuissa. 

    Hyvä suomalaiset, menkää seurakuntiin etsimään Jumalaa, joka antaa hengelliset silmät valita oikein seuraavissa vaaleissa. Jos valitsette jälleen kerran häikäilemättömän kapitalismin avulla poliittiselle uratielle lähteneitä, ette voi odottaa muutosta kansakunnan johtamisen suunnassa.

     Ainoa keino muuttaa kansakunnan suunta on valita kansakunnan johtoon terveen jumalanpelon omaavia vanhurskaita johtajia. Aika on haastava, koska hengellisellä kentälläkin jo luopumustilan seurauksena levinneen liberalismin vuoksi, ehdokkaan vanhurskautta ei voi päätellä suoraan valitsemalla vain jokin vaihtoehto kristillisiä arvoja edustavista puolueista. Suomen kansakunnan suunnan muuttamiseksi todella tarvitaan äänestystilanteessa hengellisiä Pyhän Hengen avaamia silmiä, mikä on mahdollista vain ensin lähtemällä itse seurakuntaan oppia Pyhästä Sanasta saamaan. Toki suotavaa olisi, että kansalaisille tarjottaisiin seuraavissa vaaleissa gallupin kysymyksissä myös sellaisia kysymyksiä, joiden kautta ihminen voi hengellisten silmiensä kautta todella päätellä jotakin ehdokkaan Pyhän Sanan tuntemisen tilasta ja terveen jumalanpelon olemassaolosta.

Pyhän Sanan vastaisen mellakoinnin sijaan, olkaa itse suunnan näyttäjiä ja valitkaa kansalle terveen jumalanpelon omaavia ehdokkaita. Niin voitte olla varmoja siitä, että heillä on myös terve omatunto. Vain se on tie siihen, että kansanedustajinakin heitä ei kapitalismin hyväveliverkostot saa pois lupauksistaan poikkeamaan ja he todella keskittyvät ajamaan tavallisen valtaväestön etua tarttuen tarvittaessa jämerästi kansakunnan epäkohtiin, jotka nimenomaan ensimmäisen luvun mukaisesti tavallisille kansalaisille vain tuhoa monin tavoin kylvävät.

TAKAISIN SISÄLLYSLUETTELOON —>